Amazingamazone

Amy BEST IN SHOW Skotlanninhirvikoirakerhon Club Showssa 2009.
Tuomarina DR. Sarah Helps, UK

C.I.B POHJ MVA FI MVA SE MVA DK MVA EE MVA LV MVA
Amazingamazone ”Amy”

s. 31.1.2007 | Tiedot

Amy syntyi odotettuna lapsosena tammikuun viimeisenä päivänä 2007. Emänä oli Ghylladare Glarron Loch, jonka suonissa virtasi brittiveri. Siinä suhteessa isäkään ei jäänyt huonommaksi, sillä myös se oli tuonti. Tosin, tyypillisten miesten tapaan, isä tuskin osallistui lastensa hoitoon. Niinpä Amykin voi ihailla sitä vain nimenä rekisteritodistuksessa. Hieno nimi onkin, titteleineen  DKCH SECH PLCH NOCH NORDCH INTCH KBHV01 KBHV02 DKKV02 Chapeltower Balzac. Amy kasvoi onnellisena hirvikoiralapsosena isolla maatilalla Lotte Koefoedin luona. Tietämättä, että yhtenä päivänä koko elämä on muuttuva. Ei enää leikkejä villisikojen kanssa, ei uljaita ratsuja, ei äiteetä, jonka kanssa kirmata pitkin maatilaa. Nyt siellä kirmaa äitee veljen kanssa, joka jäi pitämään kotitilaa pystyssä.

Palaan ajatuksissani jälleen siihen, että olen kuluttanut liian monta vuotta elämässäni ehkä, jos, sitten kun, mahdollisesti, myöhemmin elämään. Suurin vaikuttaja jossitteluun on monen muun lailla ollut taloudellinen tilanne. Tuntui mahdottomalta lähteä matkalle, kun kaikki raha kului perheen arkisiin asioihin. Oli helppo siirtää kaikkea. Ehkä sitten joskus lähden Saksaan katsomaan Aileania, kun on rahaa. Mahdollisesti ensi kesänä. Tai sitä seuraavana. Eihän tässä kiire ole. Siellähän se on ja pysyy, menen sitten joskus. Mutta Ailean ei pysynytkään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta sain viestin, että Ailean on lähtenyt. En uskonut sitä todeksi, se tuntui liian uskomattomalta. Kaiken surun ja itkun keskellä olin hirvittävän vihainen itselleni. Soimasin itseäni soimaamasta päästyäni. Ruoskin itseäni syytöksillä; miksi olin aina siirtänyt matkaa, miksi ja miksi. Nyt Ailean oli mennyt ja minä olin menettänyt iäksi mahdollisuuden tavata sitä. Olin tuhansia kertoja mielessäni avannut Caran oven ja riemuinnut jälleennäkemisestä.

Amy tammikuussa 2016. Kuva: P. Winter

Suruissani palasin useamman kerran lukemaan meilin, ihan kuin se voisi muuttaa tapahtuneen toiseksi. Tein vakaan päätöksen tehdä asiat heti, eikä sitten joskus kun. Olin säästänyt saamani lahjarahat, siihen koiranpentuun, jonka ostan sitten taas joskus, kun ehkä tulee tilaisuus. Aileanin kuolema herätti minut todellisuuteen. Luettuani meilin jälleen kerran, päätin etsiä sen pennun juuri nyt heti. Pennun piti olla brittilinjaa, mielellään Beardswoodin linjoista, heti luovutusiässä. Kriteerit olivat ihan mahdottomat ajatellen, kuinka usein skoteilla on pentueita. Löysin Amy-pentueen, soitin annettuun numeroon ja kerroin haluavani ostaa pennun. Valitettavasti kasvattaja oli päättänyt jättää Amyn kasvamaan kotiin emän seuraksi. Onnekseni Amyn veli oli loukannut jalkansa ja oli jäänyt näin ollen kotiin. Kasvattaja päättikin pitää uroksen ja myi narttupennun minulle.

Vauhtiin päästyäni varasin matkat pikavauhtia. Olin käynyt Tanskassa joskus luokkaretkellä, joten olisin mielelläni tutustunut maahan paremminkin. Aikataulu oli tiukka, joten siihen ei jäänyt mahdollisuutta. Pentu piti saada Suomeen juuri sen viikonlopun aikana, olen valitettavan tarkka säännöistä ja luvista.

Niemisen Katja oli lupautunut matkalle mukaan, ja hän osoittautuikin erittäin hauskaksi seuraksi. Nauroin vatsani kipeäksi kuunnellessani Katjan juttuja. Lähtö oli perjantaina illalla Naantalista, ja aamulla aikaisin olimme Kappelskärissä. Siitä Ruotsin halki ja lautalla Göteborgista Frederikshavniin. Lotte oli satamassa vastassa. Aikaa oli juuri ja juuri kahvitteluun ja pieneen kävelylenkkiin koirien kanssa. Lotte oli ottanut mukaan Amyn emän ja veljen, joten oli hienoa saada tutustua myös niihin. Jäähyväiset olivat haikeat ja Amy reppana joutui vieraiden ihmisten kanssa suureen tuntemattomaan. Lautalla se oli kuin kotonaan ja pitkä ajomatka rasitti sitä kaikkein vähiten. Mikä oli köllötellessä peittojen keskellä. Yön ajon jälkeen lautalle raahautui väsyneet ihmiset. Katja valloittikin alapunkan ja otti Amyn kainaloon.

Amy kotiutui hienosti. Se oli kaunis pentu, joka oli erikoisin kaikista siihen asti omistamistani skoteista. Sillä oli aivan omat juttunsa. Se ei kunnioittanut ketään, eikä mitään. Se oli kuin maailman valloittaja, joka omasta mielestään voi viedä Nortilta herkkupalan vaikka suusta. Se kiusasi kaikki muita ja teki tyypillisiä tihutöitä. Sille kehittyi Sinin kanssa ihan omanlaatuinen suhde. Se rakasti leikkiä Sinin kanssa, joista hauskimmaksi, Amyn mielestä, tuli sängyllä leikkiminen. Valitettavasti se ei ymmärtänyt Sinin ja pehmolelun eroa, mutta se ei tuntunut Siniä haittaavan. Usein kuului huuto: ’Ei jalkaa, ei jalkaa’, kun Amy oli taas vauhdissa.

Näin on tapahtunutkin. Amyn ensimmäinen pentue syntyi 6.3.2010 ja isänä oli Rosslyn Madra. Pentue oli keinosiemennys pakastespermalla ja olin iloinen, että sain edes neljä pentua. Valitettavasti toinen uros kuoli 8 kuukauden iässä ikävän sattumuksen seurauksena. Se oli omistajansa pihalla juostessaan törmännyt ilmeisemmin ruosteiseen rautanaulaan, joka meni kolmannen ja neljännen kylkiluun välistä aiheuttaen infektion. Tämä koitui sattumien summana Murtaghin kuolemaksi ja se oli erittäin suuri tappio minullekin kasvattajana. Kotiin jäi Mo Chridhe eli Moirna, joka toivottavasti jatkaa sukua.

Amyn toinen pentue syntyi vuotta myöhemmin 3.3.2011 ja isänä oli Cusidh Ard Toirnis. Tässä pentueessa oli 5+4. Kotiin jäi kaksi narttua, Te Bheag ja Tulach. Ne ovatkin äitinsä tavoin osoittautuneet oikeiksi riiviöiksi.

Pentueiden välissä Amy on käynyt jonkin verran näyttelyissä. Se sai viimeisen cacibin syksyllä 2010 Virossa tullen kansainväliseksi muotovalioksi. Sen meriittilista on riittävä, C.I.B. & POHJ & FI & S & DK & EST & LV CH. Se on ollut kahden erikoisnäyttelyn BIS, ja vuoden 2011 erikoisnäyttelyn BIS-3. Uskomatonta, että tämä kaikki on saavutettu, sillä Amy inhoaa näyttelyitä yli kaiken. Siksi sen ura loppui niin nuorena inttiarvoon. Se käy satunnaisesti jossain näyttelyissä, mutta muuten se saa nauttia kotikoiruudesta. Se on omimmillaan lenkeillä ja kotona sängyllä loikoillen. Amy on osoittautunut unelmien koiraksi ja toivon, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta.

Amysta kehkeytyi nuori kaunotar, jolla on lupaava tulevaisuus edessään. Tulisesta luonteestaan huolimatta se on itse rauhallisuus näyttelyissä. Se osaa todella rentoutua. Sen kanssa on helppo lenkkeillä, sillä se ei ärhentele kenellekään. Amyssa olisi potentiaalista oppimismateriaalia, sillä kuin itsestään se on oppinut istumaan. Vapaana ollessaan se ei koskaan lähde kauas. Sen liikkeet ovat ilo silmälle.

Olen saavuttanut jonkinlaisen rauhan itseni kanssa Amyn myötä. Olin soimannut itseäni saamattomuudesta ja se ajoi minut pikaiseen päätökseen. Tässä tapauksessa päätös on ollut kullan arvoinen. Olin asettanut useita toiveita Amyyn ja tärkein niistä oli kasvatustyöni jatkuminen, tavallaan uudella alulla.

Näin on tapahtunutkin. Amyn ensimmäinen pentue syntyi 6.3.2010 ja isänä oli Rosslyn Madra. Pentue oli keinosiemennys pakastespermalla ja olin iloinen, että sain edes neljä pentua. Valitettavasti toinen uros kuoli 8 kuukauden iässä ikävän sattumuksen seurauksena. Se oli omistajansa pihalla juostessaan törmännyt ilmeisemmin ruosteiseen rautanaulaan, joka meni kolmannen ja neljännen kylkiluun välistä aiheuttaen infektion. Tämä koitui sattumien summana Murtaghin kuolemaksi ja se oli erittäin suuri tappio minullekin kasvattajana. Kotiin jäi Mo Chridhe eli Moirna, joka toivottavasti jatkaa sukua.

Amyn toinen pentue syntyi vuotta myöhemmin 3.3.2011 ja isänä oli Cusidh Ard Toirnis. Tässä pentueessa oli 5+4. Kotiin jäi kaksi narttua, Te Bheag ja Tulach. Ne ovatkin äitinsä tavoin osoittautuneet oikeiksi riiviöiksi.

Pentueiden välissä Amy on käynyt jonkin verran näyttelyissä. Se sai viimeisen cacibin syksyllä 2010 Virossa tullen kansainväliseksi muotovalioksi. Sen meriittilista on riittävä, C.I.B. & POHJ & FI & S & DK & EST & LV CH. Se on ollut kahden erikoisnäyttelyn BIS, ja vuoden 2011 erikoisnäyttelyn BIS-3. Uskomatonta, että tämä kaikki on saavutettu, sillä Amy inhoaa näyttelyitä yli kaiken. Siksi sen ura loppui niin nuorena inttiarvoon. Se käy satunnaisesti jossain näyttelyissä, mutta muuten se saa nauttia kotikoiruudesta. Se on omimmillaan lenkeillä ja kotona sängyllä loikoillen. Amy on osoittautunut unelmien koiraksi ja toivon, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta.