Daisy

Daisy lienee herkkänahkaisin tyttö pesueesta. Hän murjottaa imurin käytöstä, sateesta, liukkaista teistä, siitä kun tassut kastuvat tai valitset eri lenkkireitin kuin mikä hänellä oli mielessä sille päivälle. Myös ärsyttävät äänet (esim. kelamittanauhan käyttö) saavat aikaan syyllistävän katseen ja hitaan, loukkaantunein askelin tapahtuvan poistumisen paikalta.

Daisy on myös kiltein ja hassuin tuntemamme koira, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Hän ei tykkää olla lähekkäin mutta sietää kaikenlaiset rutistelut ja pussailut valittamatta. Iltaisin hän leikkii isän kanssa leluillaan (ainoita hetkiä, jolloin kuulemme kumeaa haukkumista) tai ottaa lasillisen viiniä äidin kanssa. Nojatuoli on hänen lempipaikkojaan talossa, ja jos joku kurja on siihen mennyt istumaan, hän tuijottaa silmiin niin pistävästi ja herkeämättä, että se poloinen henkilö tajuaa pikaisesti siirtyä esim. lattialle. ”Hemmoteltu? En ymmärrä mitä tarkoitat”