Jesse

Jessestä on kasvanut iso ja voimakas skotti. Jesse on luonteeltaan utelias ja vilkas kaveri, joskus myös hyvin itsepäinen. Kävelylenkit sujuu jo kohtalaisen hyvin mutta annas olla kun joku tuttu jää vähäksi aikaa juttelemaan kanssani, niin Jessekin haluaa osallistua, ja Jessen osallistuminen on sitä, että nousee etutassuillaan juttelukaverin olkapäille. Pitelepä siinä sitten isoa ja voimakasta skottia aloillaan. Talvinen liukkaus yllättää toisinaan, ei juuri Jesseä, mutta minä olen muutaman kerran saanut tutustua hankeen oikein kunnolla. Sehän on Jessestä hauskaa, kun isäntä kellottaa hangessa päästäen suustaan jotain epämääräistä murinaa.

Pikkukoirat kiinnostaa Jesseä, haluaisi mennä tutustumaan mutta en halua päästää kovin lähelle koska saattaa käpälän huitaisulla aiheuttaa pienelle haittaa. Tätä eivät valitettavasti pienten koirien taluttajat aina ymmärrä, miksi en halua päästää Jesseä lähikontaktiin. Isommat koirat kyllä ottavat Jessen tassun huitaisun vastaan ilman ongelmia. Kotona Jesse on kunnostautunut kyttäämään lähes kaikkea ulkona liikkuvaa. Jesse onkin talossamme tunnettu kerrostalokyttääjä, pihalla liikkuvat kun näkevät Jessen tarkkailemassa ikkunassa tai parvekkeella. Asuinalueellani Jesse on jo julkkis. Jesse on ollut muutaman kerran mukana kanssani paikallisen asukasyhdistyksen hallituksen kokouksissa, ja osaa kerjätä suupaloja kaikilta kokouksen osallistujilta.

Kauppareissujen ajaksi laitan yleensä makkarin oven kiinni ettei Jesse pääse sinne. Aikaisemmin kun jätin oven auki, oli makkari Jessen toimesta ”uudelleen järjestetty”. Onneksi ei ole kuitenkaan ovea vielä oppinut aukaisemaan. Skotti muuten osaa kyseenalaistaa fysiikan lakeja, ainakin Jesse. Sanotaan, että äänen nopeus on noin 343 metriä sekunnissa. Joskus Jesseä kutsuessani ei alkuun tapahdu mitään, mutta useiden sekuntien, tai jopa minuuttien kuluttua Jesse reagoi kutsuuni. Tästä siis voi päätellä, että Jesse osaa hidastaa äänen nopeutta noin viiteen metriin minuutissa.

Nämä reilut kaksi ja puoli vuotta ovat menneet nopeasti. Muistan, kun Jesse haettiin, niin lähes koko automatkan ajan Jesse makoili poikani sylissä ja uikutti ikäväänsä. Kotiin kun tultiin, niin heti seuraavana päivänä tuli tuttuni kiinanharjakoira minulle hoitoon. Lulu ja Jesse ystävystyivätkin nopeasti, ja Lulun kanssa leikkivät yhdessä noin viikon ajan. Kun tuttavani haki Lulun taas omaan kotiinsa, oli Jessellä taas hieman ikävä kaveria. Tästä kai johtuu sekin, että juuri pikkukoirat kiinnostaa Jesseä.

Nyt Jesse on jo kasvanut isoksi ja hyvin on tottunut päivittäisiin rutiineihin.

Jesse ei kovin paljon ole tuhoja tehnyt :), mutta kuitenkin pentuaikana jotain. Minä kun olen suurimmaksi osaksi päivätkin kotona, niin olen Jesselle seurana. Muutama tyyny on tutkittu perusteellisesti, pari patjaa tuhottu yms. Kerran pitemmän poissaoloni jälkeen kotiin tullessani oli makuuhuoneen kattovalaisimessa jousi, joka oli peräisin runkopatjasta, joka oli joutunut Jessen tutkimusten kohteeksi. Jessen mielestä se kai vaan räjähti. Lipaston laatikoiden vetonupit on pyöristetty.

Jesse tykkää katsella televisiotakin ja erityisesti luonto ohjelmat kiinnostaa.

Odotellaan kevään tuloa, ja kesää. Sitten pitäisi kai reissata jossain ja käydä moikkaamassa tuttuja. Toivottavasti päästään näkemään myös sisaruksia jollakin reissulla.

Hyvää kevään jatkoa. T: Jesse ja hovimestarinsa