Leevistä Jesseen

Oli vuosi 1999 ja harkinnassa oli koirakaverin hankinta. Selailin erinäisiä kennelsivuja ja huomio kiinnittyi Skotlanninhirvikoiraan. Luin kyseisestä rodusta tietoja ja selvitin kennelleitä, joilla olisi rodun pentuja mahdollisesti tulossa tai suunnitelmissa. Sitten huomasin, että Sandmanscot´s kennelissä olisi tulossa pentuja syyskuussa. Eipä muuta kuin soittelemaan ko. Kenneliin ja Kielolle. Siitä se sitten lähti. Ensimmäinen isoihin vinttikoiriin kuuluva Skotlanninhirvikoira oli sitten alustavasti varattuna. Sovimme tapaamisajan ja kävimme poikani kanssa tutustumassa kenneliin ja skotteihin. ”Huh, onpa ne isoja”, tuumasi poikani kun ovella asteli vastaan pentueen emä, Mimosa. Sovimme sitten luovutuspäivämäärän ja marraskuussa 1999 kävimme hakemassa Leevin uuteen kotiin. Sandmanscot´s John Lennon sai kutsumanimen Leevi.

Leevi oli Kielon ensimmäisestä skottipentuueesta syntynyt pentu numero 8, ja Leevi olikin seuranani vuoteen 2008 saakka ja oli tosi mukava kaveri. Pentuaikana hyvä oppimaan, mutta koska olin siihen aikaan vielä työelämässä mukana, oli Leevi päättänyt järjestellä huushollia omaan makuunsa. Nahkasohvasta tuli pian ”Design Leevi”, ja eteisen seinään ilmestyi pikkuhiljaa reikä, joka loppujen lopuksi oli noin 50 cm halkaisijaltaan. Puiset pikkupöydät ja pirttikaluston penkit ja pöytä saivat pyöristetyt kulmat. Leevi oppi myös jodlaamaan. Kerran kun olin imuroimassa, keskeytin imuroinnin hetkeksi mutta jätin imurin päälle. Hetken kuluttua kuulin keittiöön valtavan, jodlausta muistuttavan äänen. Menin katsomaan makkariin, että mitähän nyt. Siinähän Leevi katsoi minuun imurinletku palleissa kiinni ja imu päällä. No, mähän sammutin heti imurin ja irrotin letkun Leevin palleista. Kyllä Leevi sitten illemmalla tutkikin palleja vähän väliä, että ovatten tallessa. Miten lie saanutkin letkun taiteiltua juuri niin. Sen jälkeen ei ollut enää kaveri imurin kanssa.

Leevistä on upeita muistoja. Leevin jälkeen menikin sitten 12 vuotta seuraavaan skottiin. Välillä mulla oli ystävieni pikkukoiria hoidettavana ja välillä tuli matkusteltua. Eläkkeelle päästyäni tulikin sitten taas aika koirakaverin hankintaan ja päätös oli helppo, skotti, ja samasta tutusta kennelistä kuin Leevikin. Skottipentueita oli vähän mutta soittelin Kielolle jo syksyllä 2019, että olisiko mahdollisesti pentuesuunnitelmia, ja niitähän oli seuraavalle vuodelle kesäksi. Niinpä sitten sain pennun varattua ja alkoi odotus, joka tuntui kestävän ja kestävän. Odotus palkittiin kun sain alkukesästä 2020 viestin, että astutus on onnistunut ja pentue syntyisi elokuun alkupäivinä. Lokakuussa 2020 teimme reissun Helsinkiin sukulaisia tapaamaan ja samalla reissulla ajeltiin Kellokoskelle skottipentua hakemaan.

Feusag Liath, kutsumanimeltään Jesse, oli syntyessään joukon pienin, mutta Jessestä on kasvamassa melkoinen kaveri. Jessen tultua uuteen kotiin tuli minulle hoitoon myös ystäväni kiinanharjakoira, Lulu.

Lulu olikin Jessen seurana parisen viikkoa ja varmaan osaltaan auttoi Jesseä ensi alkuun eroahdistuksesta. Heistä tuli ystävykset mutta nyt kun Jessellä alkaa kokoakin jo olemaan, ei Lulu ole vieraillut meillä. Tätä kirjoittaessani Jesse on 8 kk ja painoa on kertynyt jo 40 kg ja säkä on 80 cm.  Jesse on kekseliäs, utelias ja osaa olla aika itsepäinenkin. Suurempia tuhoja ei ole saanut vielä aikaan koska mä olen näin eläkkeellä ollessani ollut seuranaan melkeinpä jatkuvasti. No, pari superlonpatjaa on, ”osioitu”, kännykän laturin johto nakerrettu, ja puisten huonekalujen kulmat pyöristetty. Imurin kanssa Jesse ei ole alkanut kaveeraamaan, osasyynä lienee imurin suht kova ääni, joka ei Jesseä miellytä. Näin keväällä viihtyy hyvin parvekkeella iltapäivisin kun aurinko ei enää porota suoraan parvekkeelle. Pihan grillikatoksella ollaan tutustuttu naapureihin ja naapureiden koiriin. Jesse haluaisi leikkiä kaikkien kanssa mutta muut hieman pelkäävät Jessen kokoa. Jesse on oppinut jo aika hyvin kulkemaan vierellä ulkoiltaessa. Toisia koiria nähdessä ollaan jääty paikoilleen ja siinä katsottu kunnes häviävät näköpiiristä, ja me voidaan jatkaa taas matkaa. Ihmiset kiinnostaa ja kaikkiin haluaisi tutustua ja siinä onkin pitelemistä kun yritän saada olemaan hyppimättä toisia vasten. Aikaa myöten rauhoittunee. Mopot, pyöräilijät ja rullalautailijat kiinnostaa myös. Tästä on hyvä jatkaa yhteisiä lenkkejämme ja kesän aikana käydään mökeillä ja maastoissakin että saa siellä purkaa energiaa ja juosta vapaana.

Kuvat ja teksti: Markku Vottonen