Sandmanscot’s Bu Toil Leam Uisge-Beatha

”Viski” s. 27.11.2023

e. Sandmanscot’s Gaol Leatsa Leannan

i. Fabulous Archibald V.D. Flevomare

Viski, Piski, Viski-Piski, Piskiläinen (rakkaalla lapsella on monta nimeä), päätyi nykyiseen kotiinsa pitkän harkinnan tuloksena. Vuonna 2019 Koiramessuilla osa perheestä pääsi tutustumaan Kielon skottiin livenä. Rotu oli ollut mielessä jo aiemmin ja kasvattaja valikoitui tämän tapaamisen seurauksena. Pitihän yksin jääneelle italianvinttikoiralle saada kaveri. Pennun Kielolta varasin lopulta itselleni syntymäpäivälahjaksi kesällä 2023, vaikka Viski muutti kotiin vasta seuraavan vuoden alussa, eikä pentueesta ollut tuolloin kesällä vielä edes varmuutta. Viski valikoitui meille joulukuussa käydessämme pentuetta katsomassa, kun perheen pienin tytär ihastui siihen pennun viihtyessä pitkän aikaa sylissä, urospennun ollessa muutoinkin toiveissa ja Kielon antaessa meidän lopulta valita pennun uroksista. Helmikuussa saimme kotiin tämän pitkäaikaisen unelman ja Viski sopeutui pikkutilan ja lapsiperheen elämään välittömästi, vaikka se suhtautuikin aluksi muihin eläimiin hieman varauksella. Lasten kanssa yhteinen sävel löytyi välittömästi. Tämä varovaisuus oli hyväkin piirre, koska näin kanat, kyyhkyt, kissat, kanit ja hevoset saivat olla rauhassa ja pentu ei vahingossakaan eksynyt hevosen jalkoihin. Noin puolen vuoden iässä Viski alkoi ontumaan epämääräisesti toista takajalkaa, mutta siitä en ensin osannut olla kovin huolissani, koska olihan geenitestit olleet kaikin osin puhtaat eikä mitään hälyttävää ollut aiemmin ollut. Pentua oli ruokittu ohjeiden mukaan ja liikunta oli tapahtunut lähes poikkeuksetta vapaana isolla tontilla. Eläinlääkärissä käynti osoitti kuitenkin pahimman mahdollisen ja oikean takapolven kuvien perusteella varattiin sille jo eutanasia aika eläinlääkärin antaessa lohduttoman diagnoosin, ettei polvelle ole tehtävissä mitään, niin murskana se oli. Kasvattajalle soitettuani lohduttomana ja tämän palatessa myöhemmin asiaan kerrottuaan asian tyttärilleen, päätin heidän kannustuksesta viedä pennun vielä ortopediaan erikoistuneelle eläinlääkärille tarkastukseen ennen lopullista päätöstä. Käytettyäni koiran toisella eläinlääkärillä ja muutamien lisäkuvien jälkeen, diagnoosiksi tuli osteokondroosi ja nivelen sekä sitä ympäröivän luun täysi hapertuminen, jota ei todella enää korjata voisi. Otin itse esiin amputaatioon mahdollisuuden, joka ei olisi ilman Kielon tyttärien vinkkiä tullut mieleenikään ja eläinlääkäri totesi sen oleva kyllä vaihtoehto, mutta näin isolla koiralla tarkoittavan koko luuston tutkimusta, ennen kuin siihen kannattaa lähteä. Niinpä tähän päädyttiin ja koska luusto oli muutoin priimaa, päädyttiin amputaatioon.Viski oli tällöin 7kk ja jo leikkauksesta kotiin saavuttuamme sen liikkuminen oli suht varmaa. Toipuminen sujui paremmin kun uskalsin toivoa ja nyt meillä asuu elämäniloinen teinipoika, joka juoksee kuin ennenkin, mutta ilman kipuja. Viski osoitti olevansa meidän porukkaan sopiva jo heti pentuna ja sen eteen haluttiin tehdä kaikki voitava, ja tämä on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Viskiä voisi kuvailla kaikkea ja kaikkia rakastavaksi, itsenäiseksi ja itsepäiseksi, mutta lempeäksi jättiläiseksi, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Siitä kyyhkysiäkin pelkäävästä pikkureppanasta on tullut järkevästi asioihin ja tilanteisiin suhtautuva iloinen ja kiltti elämästä nautiskelija. Asioita mistä Viski ei pidä ovat autoilu ja hihnalenkkeily sekä kynsien leikkaus. Viskin onni onkin, että sillä on pari hehtaaria aidattua omaa tilaa ja liikunta sujuu hänen ehdoillaan, autoon tarvitsee mennä vain harvoin ja kivoihin paikkoihin sekä perheen isä, joka saa Viskin rauhoittumaan syliinsä, että kynnet saadaan leikattua. Ja mainittakoon, että vaikka tuo kyseinen perheenisä ei innosta koiraa otettaessa hihkunut, on Viski hänetkin persoonallaan hurmannut. Se taitaakin olla Viskin erityistaito, saada olemuksellaan kaikki ihmiset ja eläimet puolelleen. Ja Viskin innoittamana perheessä on jatkossakin aina skotin paikka auki.