Sandmanscot’s Juniper

FIN MVA Sandmanscot’s Juniper ”Iita”

s. 11.9.1999 | k. 9.9.2010 | Tiedot

Rakas Iita, minä en pysty kirjoittamaan tätä itkemättä, mutta sinä tunnet minut ja tiedät, että kyyneleet valuvat nyt solkenaan silmistäni. Sinä olit ensimmäinen kasvattini, ja siksi sinulla on aina erityinen paikkasi minun sydämessäni. Sinä lähdit niin nopeasti Pienen perään, liian nopeasti. Tiedän, että nyt te olette yhdessä, äiti ja tytär, mutta miksi minun sydämeeni silti sattuu?

Rakas Iita, minä lupaan kirjoittaa sinusta ja Pienestä, kun minä pystyn tekemään sen ilman kyyneleitä. Tai ei, en minä niin voi luvata. Mutta kun minua ei itketä ihan näin paljon. Kun aika on kullannut yhteiset vuodet ihanaksi muistoksi, joka ohittaa tämän sattuvan ikävän. Iita, meillä oli 11 mahtavaa yhteistä vuotta, ja minun pitäisi ymmärtää olla kiitollinen niistä. Minä olenkin. Mutta nyt ikävä on liian suuri, jotta pystyisin käsittelemään sitä asiaa. Ja sinä tiedät sen, koska tunsit minut niin hyvin.

Rakas Iita, me tapaamme vielä.