Sandmanscot’s Ciamar A Tha Thu

C.I.B. FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA EEV-18 Sandmanscot’s Ciamar A Tha Thu ”Sofi” s. 11.9.2014 | Tiedot

”Olin niin odottanut Kiaran pentuetta. Kun synnytys alkoi, syntyi Sofi ensimmäisenä yhdeksästä pennusta. Aika nopeasti tein päätöksen, että juuri tämä pentu jää kotiin. 

Silloinen miesystäväni halusi itselleen tästä pentueesta uroksen, joten Sofin veli TJ jäi kotiin. Miesystäväni halusi koiran, mutta ei ottanut sitä konkreettisesti kotiinsa. 

Seuraavan vuoden toukokuussa toinen veli liittyi jengiin, kun sen omistaja halusi luopua siitä. Niinpä Jamie tuli vielä leikkikaveriksi. Pahoja tehtiin kolmen voimin ja välillä oli aika Kinder yllätysmuna avata ovi työpäivän jälkeen.

Sofin kanssa käytiin jonkun verran näyttelyissä, ja yleensä aina Jamie oli myös mukana. Ongelmaksi muodostui Sofin ronklaaminen ruokansa kanssa ja yhdessä näyttelyssä tuomari puuttui sen laihuuteen. Ostin sille possun kylkiviipaleita, rasvarouhetta, läskilihaa, kermaa, voita ja ties mitä. Hetkeksi se innostui, mutta nopealla syklillä palattiin ronklaamiseen. Syötin sitä lusikalla sängylle, maanittelin, uhkasin ja kiristin. Mutta, se söi silti huonosti.

Sofi ei suuremmin piitannut näyttelyistä ja erityisesti se inhosi harjaamista. Sen kanssa haettiin joitakin titteleitä, mutta huvikseen sitä ei rajattu näyttelystä toiseen. Se jäikin jo nuorena pois näyttelymaailmasta.

Sofi on äärettömän kiltti, herkkä, rauhallinen ja rakastettava. Se innostuu, kun lähdetään lenkille tai kuopille juoksemaan vapaana. Se nukkuu vieressäni tyttärensä Myrnan kanssa. Sillä oli yksi pentue Lapuan vannoutuneen poikamiehen Kaken kanssa. Kake tosin menetti sydämensä Sofille.

Sofi, Suffeli Puffeli on minulle niin rakas Kiaran tytär.

Joskus töiden jälkeen oikaisen hetkeksi sängylle. Yleensä Sofi hyppää viereeni, kiinni minuun. Kuten öisinkin. Näin me eilenkin olimme vierekkäin. Silittelin hiljalleen Sofin karheaa turkkia. Annoin käteni välillä pysähtyä, ja taas liukua hiljalleen. Silloin tällöin sormella silitän sen päätä ja se katsoo minuun kuin ymmärtäen. Kerron sille aina samalla, kuinka rakas se on mulle. Kerron, kuinka äärettömän tärkeä sen äiti oli, kuinka kaunis ja kuinka paljon sitä rakastin. Annan kyynelten valua hiljalleen tyynylle, kun kerron sille Kiarasta. Kerron, että heti pennusta asti se tuntui niin omalta, kuinka siitä kasvoi kaunotar siskonsa Maidan kanssa. Kyynelten valuessa yritän pitää ääneni vakaana ja kertoa, kuinka jumaloin Kiaraa. Kuten Kiarakin minua. Sydämeeni sattuu muistojen tuska, mutta en halua, että Sofi unohtaa. Kerron myös kolttosista ja matkoista ja näyttelyistä. Yritän saada hymyn vireen, kun kerron pentueesta, mistä jäi kotiin Sofi. Hetken tauon jälkeen, kun saan koottua itseni, ja jatkan silittämistä, kerroin kuinka tärkeää on, että osa Kiaraa elää Sofissa. Ja Myrnassa. Kysyn Sofilta, koska tämä tuska helpottaa. Se katsoo minuun ruskeilla silmillään kuin ymmärtäen, kuin haluten vastata. Että onhan osa Kiaraa siinä, liki minua, minussa kiinni. Että onhan jokainen hetki muistamisen arvoinen, sillä Kiara elää Sofissa ja Myrnassa. Että Kiara ei haluaisi minun itkevän ikävän tuskaani joka ilta, kun yksin menen nukkumaan. Minkä minä itselleni voin. Että suru tuntuu musertavalta, että sydämeen sattuu. Sofi painautuu minua vasten tiukemmin, eikä koskaan sano, että tämä keskustelu on käyty niin monesti. Aina se kuuntelee, aina se katsoo, aina se ymmärtää. Annan käteni pysähtyä, kyyneleiden valua hiljalleen loppuun.”