Expo Siluett’s Mimosa
FIN MVA
Expo Siluett’s Mimosa ”Mimosa”
s. 9.4.1996 | k. 12.06.2001 | Tiedot
Olen pitkittänyt tarinaani Mimosasta, koska siitä kirjoittaminen on minulle kaikkein vaikeinta. En edelleenkään voi puhua Mimosasta itkemättä.
Mimosa syntyi kuvankauniin Åndalsnesin pieneen kylään 9.4.1996 kasvattajansa May Mjelvan hellään huomaan. Siihen maailman aikaan kasvattajiin otettiin yhteyttä kirjeitse tai puhelimitse. Olin löytänyt pentueen Hjorthundklubben’in lehdestä. Halusin pennun tästä yhdistelmästä pentueen isän vuoksi. Isänä oli nimittäin INT & N & S CH Airescot Andrew Lloyd Webber, jonka isä oli Staghall Bailie. Bailie taas oli Villen (Bryillian Dale of Beardswood) isä. Pentueen emästä en tiennyt mitään, mutta se oli hyvistä linjoista oleva Magic Hunter’s Binta Kinte. Kirjoitin May Mjelvalle kirjeen, jossa kerroin olevani
Mimosa 16kk
kiinnostunut pennusta. Sain häneltä vastauksen, joka oli kirjoitettu norjaksi. Pääasia tuli kuitenkin selville, eli May myi minulle pennun, jonka hän itse valitsi.
Jenni oli silloin vielä pieni tyttönen, vajaan vuoden vanha. Päätimme lähteä hakemaan itse Mimosa ja kesän alussa pääsin tutustumaan Norjaan. Ihastuin heti sekä Norjaan että Mimosaan. Maisemat olivat niin upean henkeäsalpaavat, että tiesin heti palaavani sinne uudelleen. Mimosa taas oli iso, vahva pentu, jolla oli suorastaan jättimäiset käpälät. En muistanut enään, millainen skotti on pentuna, koska välissä minulle oli tullut aikuisena kaksi koiraa, Jenni ja Ville.
Mimosa sopeutui hienosti Suomeen ja silloin sen leikkikaverina oli vielä Ville. Olin tilannut samaan 
aikaan Ruotsista pennun, uroksen, joten ikäistä seuraa oli tiedossa. Mimosa oli hulvaton pentu, joka piti pilkkanaan Reetua. Reetu tuli joukkoon elokuun alussa ja oli paljon Mimosaa pienempi. Reetu-reppana värjötteli aina auton alla piilossa Mimosaa, joka jyräsi sen mennen tullen.
Mimosa ei käynyt nuorena kovin monessa näyttelyssä. Näyttelyt vaativat silloin ja siitä edespäin aina suunnittelua, sillä usein ’jouduin’ ottamaan pienet lapset mukaan. Jouduin siksi, että pelkäsin aina heidän hilpaisevan jonnekin sillä välin, kun olin kehässä. Mimosa ei koko näyttelyuransa aikana saanut ainuttakaan sinistä nauhaa. Silloin punainen oli paras, kunniamaininta saatiin erikseen. Muutamia näyttelyitä on jäänyt mieleen ylitse muiden. Toinen oli Tuomarinkartanon erikoisnäyttely. Odotin silloin Lassia viimeisilläni, eli aika oli elokuussa 1998. Mimosa oli rotunsa paras. Lähdin välillä kotiin ja mietin vielä, lähdenkö lainkaan uudelleen ryhmäkehään. Se kuitenkin kannatti, sillä Mimosa voitti sekä ryhmän että oli koko näyttelyn kaunein! Skotilta aikamoinen saavutus! Edellisen kerran siihen oli yltänyt Reetun kasvattajan Cecilia Nordströmin koira vuosia aikaisemmin. Toinen suuri voitto oli vuoden 2000 kerhomme erikoisnäyttely. Tuomarina toimi Malvin Kangas USA.sta Michiganista. Mimosa oli näyttelyn kaunein ja sen vasta juniori-ikäinen poika Mondo oli paras uros.
Mimosa antoi minulle paljon muun lisäksi ensimmäisen pentueeni. Olin varannut uroksen Ruotsista
samaan aikaan Mimosan kanssa. Sieltä tulikin meille Reetu eli Galerita’s Quickstep. Reetu oli yhteisomistuksessa Jääskeläisen Sannan kanssa. Reetusta tuli pentueen isä. Pentuja tuli 9, viisi urosta ja neljä narttua. Se oli suuri unelmieni täyttymys, sillä takana oli niin paljon epäonnistumisia. Uroksista kaksi lähti Amerikkaan; Jock Wisconsiniin ja James Herriot Illinoisiin. Jack Nicholsson meni Helsinkiin, Jim Beam Tarjalle Lempäälään ja John Lennon Markulle Kuopioon. Tytöistä Juniper jäi kotiin, Justine meni Helsinkiin Mäki-Jokelan Sannalle, Jean Harlow Marja-Leenalle ja Kössille sekä Just Imagine Debbielle Amerikkaan.
Ennen kuin pennut syntyivät, olin varannut Norjasta Nortin isäksi seuraavaan pentueeseen, eli tästä jäävälle Juniperille. Nortti oli itsekin vielä juniori-ikäinen, kun se kilvan Mimosan kanssa hoivasi pentuja. Ne olivat todella liikuttavia. Mimosalla tuli alkupäivinä kohtutulehdus, mutta se hoidettiin nopeasti kuntoon.
Jossain vaiheessa Mimosalla alkoi olemaan vaikeuksia ulostamisen kanssa, ja sitä hoidettiin pitkään. Sille tuli haavaumia peräaukon ympärille, jotka leikattiin ja joita kävin huuhtelemassa eläinlääkärissä iltaisin monta tuntia. Lukuisista hoitotoimenpiteistä huolimatta tulevaisuus näytti hyvin synkältä. Tuli se päivä, jolloin eläinlääkäri ilmoitti, Mimosa olisi paras päästää pois. Tartuin jokaiseen oljenkorteen, vaikka tiesin niiden vievän minut mennessään. Itkin holtittomasti jokaisen hetken, itkin kotona ja itkin töissä. Itkin sinäkin aamuna koko työmatkan, kun kävin kamppailua itseni kanssa. En halunnut irrottaa otettani Mimosasta. Kun sain aamupäivällä puhelun, että Mimosa oli nukkunut pois kotipihan nurmikolle, sydämeni olisi voinut lakata lyömästä. Minulla ei ollut mitään. Itkin koko työpäivän ihan holtittomasti ja pelkäsin mennä kotiin.
Ystäväni olivat nähneet sen, mitä minä en ollut. Kun Mimosa kuoli, Mäki-Jokelan Sanna sanoi, että ’tätä me olemme aina pelänneet’. Molemmat Sannat ja muut ystäväni tiesivät, että Mimosan kuolema luhistaa minut ja koiraharrastukseni. En ollut itse nähnyt sitä. Sitä, että Mimosa oli minun Jumalani.
Pieni Reetu ja hippusen suurempi Mimosa elokuussa 1996
Minulla ei ollut mitään syytä enää jatkaa koiraharrastusta. Tunteissani vaihtelivat koko kirjo; syyllisyys, viha, katkeruus, suunnaton ikävä ja kaipaus. Mietin, huolisiko joku jäljelle jääneet koirat. Harrastus tuntui liian vaikealta jatkaa. Minun piti armahtaa itseni, että pystyisin jatkamaan. Ystävät pyysivät antamaan ajan kulua ennen päätöksiä. Toinen kasvattaja sanoi, että miksi lopettaisin nyt, kun Mimosa silti elää Iitassa. Päivä kerrallaan, kuukausi kerrallaan jatkoin eteenpäin. Jossain vaiheessa ymmärsin, että vastuullinen ihminen ei voi antaa koiriaan muille, että elämän pitää jatkua.
Tänä päivänä Mimosa elää sekä A- että S-pentueessani. Toivon hartaasti, että siitä joku jatkaa linjaa niin, että pääsen tulevaisuudessa uudelleen Mimosaan kiinni.
Mimosan kuolemasta on kulunut monta vuotta. En vieläkään pysty käsittelemään Mimosaa kuin rakasta muistoa. Olen itkenyt koko kirjoituksen ajan. Kaipaan Mimosaa niin suunnattoman paljon.