Bryillian Dale of Beardswood

Lokakuussa 1996

FIN MVA EE MVA
Bryillian Dale of Beardswood ”Ville”

s. 4.8.1988 | k.  | Tiedot

Bryillian Dale of Beardswood eli Ville, oli ensimmäinen tuontini ulkomailta. Siihen maailman aikaan ei ollut nettejä eikä kännyköitä, joten yhteydenotto oli huomattavasti nykyistä hitaampaa. Kaikki alkoi siitä, että haavelin tuoda uroksen Suomeen, mutta miten sen voisi toteuttaa. Jo silloin piti tuntea joku Briteistä, että sinne sai jalan oven väliin, enkä minä tuntenut ketään. Otin yhteyttä Elisabeth Landoniin, jolla oli Browallia kennel ja joka tunsi kasvattajia Englannissa. Pyysin häntä tiedustelemaan, olisko jollain myynnissä uros, jota voisin ajatella vaikka nartulleni Lady’s Kiss Jenniinalle, joka yrityksistä huolimatta oli jäänyt tyhjäksi Wildtor Danielin kanssa.

Elisabeth ilmoitti, että Heather ja Sarah Helpsillä olisi 15kk vanha uros myynnissä ja niinpä soitin heille. Sain postissa valokuvia ja sovimme hakupäivän. Olin varannut Finnairin koneesta paikan ja ilmoittanut tarkat mitat laatikolle. Muutama päivä ennen lähtöä Heather Helps soitti ja sanoi, ettei laatikko mahdu koneeseen. Olin ihan paniikissa, miten voi olla mahdollista, kun kaikki mitat annettiin sentilleen. Sain
onneksi varattua lennot ja paikan British Airwaysilta ja niin Dilly saatiin Suomeen. Hain Dillyn, jonka kutsumanimen muutin kotoisammin Villeksi, itse Helpseiltä. Samalla tutustuin heidän koiriinsa ja ihastuin kovasti heidän urokseensa Staghall Bailieen, joka oli Villenkin isä. Villen emä oli kaunis Melchior Carron ja molempien vanhempien suku oli sitä hyvää vanhaa englantilaista.

Ville asettui laumaan, mihin kuului Taikatassun Pectus, Lady’s Kiss Jenniina sekä whippet Metsänreunan Ikaro. Koska se oli jo 15kk vanha, sillä ei enää ollut pahempia metkuja mielessään. Ville tuli Suomeen vuodenvaihteessa -90, se oli syntynyt 4.8.1988. Se tuli keskelle talvea, joka oli sille varmaan pahin järkytys, mutta heti se viihtyi lumessa. Asuin silloin Karkkilassa ja kävimme päivittäin vapaalenkeill
ä. Siitä onkin monta hienoa kuvaa juoksemassa lumessa Jennin kanssa.

Ville kävi näyttelyissäkin jokusen kerran ja siitä tuli Suomen muotovalio. Kävimme Eestissäkin, joka silloin avautui koiramaailmalle ja siitä tuli myös Eestin muotovalio. Villellä oli yksi pentue Suomessa, kun Ansan Gabriella of Bellanagare astutettiin sillä. Otin siitä astutusmaksuna pennun, jonka annoin ilmaiseksi Aili Lindelöfille. Aili oli haaveillut vielä omasta skotista ja hänhän se oli tuonut skotin Suomeen -64.Vanhemmalla iällä Villellä oli vaivana virtsakivet. Niitä hoidettiin joitakin vuosia ja sitten lopuksi leikattiin. Se kuitenkin koitui Villen kohtaloksi ja leikkauksen jälkeen heti sille ilmaantui cardiomyopatia. Se jouduttiin

Marraskuussa 1996

päästämään ikiuneen ja se sattui niin kovin sydämeeni. Istuin eläinlääkärin lattialla sen vieressä sitä halaten, kun eläinlääkäri Elli tuli silittämään hiuksiani ja pyysi lupaa päästää Ville pois. En koskaan totu eläimen lopettamiseen, vaikka se onkin sille viimeinen palvelus ja kunnianosoitus.